Finnish journalist, humorous columnist, who wrote 42 years for the conservative newspaper Uusi Suomi. Väinö Nuorteva is best known for his 10.000 sketches published under the pseudonym "Olli". Among his most popular fictional characters is the anarchistic Black-Bearded Man (Mustapartainen mies), who is always in conflict with bureaucracy and trivial cultural phenomenon. Olli's linguistic jokes have inspired a number of Finnish columnists.

"Marakatti tuottaa suurta helpotusta ihmiselle, kun se on niin ihmisen näköinen. Ihminen, joka ei osaa nauraa itselleen eikä uskalla nauraa toisille ihmisille, voi nauraa marakatille." ('Otso Kirjosiipi,' Harmin paikkoja: pakinoita by Olli, illustrated by Erkki Koponen, Helsinki: Otava, 1951, p. 41)

Väinö Nuorteva was born Väinö Albert Nyberg in Mäntsälä. At that time Finland was still an autonomous Grand Duchy of the Russian empire. Nuorteva came from a middle class family. His father, Karl Emil Nyberg, was a pharmacist. When Nuorteva was 14, his father died, and the family moved to Helsinki. While still at school, he started to write plays and dream of becoming a playwright. In an autobiographical sketch he said: "Syntyi nuorena, tuli vanhemmalla iällään ns. jokapäiväiseksi pakinoitsijaksi. Etsiessä syitä jälkimmäiseen onnettomuuteen voinee havaita, että alun alkujaan ensimmäisen kipinän sytyttäjänä oli Mäntsälän vapaaehtoinen palokunta." ('Olli,' in Aleksis Kivestä Martti Mefrehmaahan, Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1954, p. 754)

In 1910 Nuorteva entered the University of Helsinki, where he studied folklore. He participated in student's club activities, gaining fame as an actor and writer of short plays. Some of these early pieces were published in the magazine Nuori Voima, which then commissioned him to write humorous sketches. After receiving his M.A. in 1914, Nuorteva began to prepare his doctoral thesis, dealing with "comical elements in folkpoetry". From 1914 to 1922 he contributed to several publications, incuding Ylioppilaslehti (Student magazine), Uusi Päivä (New day), which advocated independence from Russia, and the aftenoon paper Iltalehti. In accordance with the patriotic spirit of the independent Finland, he changed his Swedish surname to Nuorteva in 1919.

The pseudonym "Olli" first appeared in 1914 in Ylioppilaslehti. Some of the essays were written in the form of an absurd short play. In the issue two Olli made comments on the sayings of Cicero, Helsinki's polar bears and the weather, shortage of student accommodations, and the size of the ballroom of the University. "Elämme maassa, jonka pääkaupungin eläinkokoelman jääkarhut saattavat talvella oleskella ulkoilmahäkissä hikoilematta. Paitsi tomumajasta olemme siis mitä suurimmassa määrin riippuvaisia majasta, jossa on mahdollisimman vähän tomua." ('Minkä mitäkin' by Olli, Ylioppilaslehti, No. 2, 25.01. 1914, p. 19) Nuorteva contributed 33 essays to the paper.

Plans to finish his thesis Nuorteva buried  in the early 1920s. He edited only a collection of folk tales about legendary "simpletons" or "noodleheads," titled Hölmöläiset (1924). In 1925 he married Ebba Erika Lindroos; they had two sons, both of whom made a distinguished career at the University of Helsinki.

Nuorteva moved in 1922 to the National Coalition Party's main organ, the newspaper Uusi Suomi, where he worked as a columnist until his retirement in 1964. During this period, he wrote over 10,000 humorous sketches (13,000 in some sources). The best of them were regularly collected in books, published by Otava. Until 1938, they were illustrated by Toivo Vikstedt (1891-1930) and then by Erkki Koponen (1899-1996). Nuorteva mostly mocked the urban middle-class and intellectuals, to whom his humour had the greatest appeal.

Politically Nuorteva was a right-wing conservative, and even expressed sympathy towards anti-democratic action in the 1930s: "Ja lysti on olla meilläkin, meillä tunnollisilla, virkeillä, tarmokkailla kansalaisilla, jotka jo heti eilen riensimme sivaltamaan iskumme punaista rintamaa vastaan. . . . Tarpeeksi ovat jo juutalaiset punaiset sosialistit vihankylvöllään repineet rikki suomalaista kansaa." ('Nyt on aika' by Olli, Uusi Suomi, No. 172, 02.07.1933, p. 2) Nuorteva said that Jewish socialists are tearing Finnish people apart with their sowing of hatred.

Mustapartainen mies herättää pahennusta (1921, The Black-Bearded Man gives offence), Nuorteva's first collection of causeries, presented the Black-Bearded Man, a dedicated troublemaker with a devilish smile. In the title story he distubs the public peace by using a fire horn, explaining that he does it in protest of the noise caused by car horns, trams, and bicycle bells. "En epäile sanoa, että Olli on puhtaasti kirjallisena taidemuotona kehittänyt suomalaisen koserian pitemmälle kuin kukaan toinen," said V. A. Koskenniemi in his review of the book. "Hän on luonut itselleen lakoonisen, kuivankoomillisen tyylin, josta ehkä saattaa kaivata syvempää psykoloogista huumoria, mutta joka sensijaan useimmiten on älyllisesti ryyditetty ja aina huvittava." ('Humoristista kirjallisuutta. Olli: Mustapartainen mies herättää pahennusta' by V. A. K., Iltalehti, No. 30, 06.02.2022, p. 4)

The Black-Bearded Man is an everyman figure, seemingly harmless but actually the ultimate horror of all bureaucrats. He is a bourgeois anarchist: he don't want to turn the society upside down. He want's to turn people upside down and shake them. With his irritating behaviour – he often takes things literally – he tests the boundaries of etiquette and custom. Nuorteva introduced him with the phrase, "Good, said the Black-Bearded Man, day." This contrarian, who was featured in 65 stories, could be seen as a kindred spirit to Tove Jansson's Little My, Väinö Linna's Antero Rokka, and the many-sided "folk artist" M. A. Numminen, almost a lookalike of Erkki Koponen's caricature figure. 

Other popular characters, to be laughed at or laughed with, were "my friend and roommate Kalle Niemeläinen," an inventor of many unpractical ideas, the senior accountant Jakari and his wife, the private thinker Manasse Olotilanne, the correspondent Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturi, and the poet Otso Kirjosiipi (Oswald Scribalwing), who is devoted to his art without any success. According to Nuorteva, they were created without models. Real life persons are seldom mentioned in the causeries. Of all of Nuorteva's characters, the unlucky Ancient Greek philosopher Thrasykrates came closest to his alter ego. Once he is sentenced to two months imprisonment for cheating people in his speech to be honest. Conclusion: honest dishonesty is more honest than dishonest honesty. "Tästä näemme, että rehellinen epärehellisyys on rehellisempää kuin epärehellinen rehellisyys, sanoivat tapahtuman johdosta Tharasykrateelle vihamieliset, ilkeät sofistit." ('Törkeätä lievempää rehellisyyttä,' Törkeätä lievempää: 35 juttua by Olli, illustrated by Erkki Koponen, Helsinki: Otava, 1955, p. 35) 

Yrjö Kivimies claimed in a review in 1936 that at the moment Olli the best columnist in the world. "Olen seuraillut useita ulkomaiden lehtiä, ja vakaumukseni on, ettei missään koko maailmassa ole tällä hetkellä Ollin veroista pakinoitsijaa. Ruotsin Hasse Z., joka aikoinaan teki hyviäkin juttuja, on muuttunut vanhaksipiiaksi, ja Kar de Mumma, josta ruotsalaiset itse pitävät suurta melua, saa vain silloin tällöin leikkauksen, jollaisia Olli sorvailee silloinkin, kun jokapäiväisen pakinoitsijan alituinen seuralainen taedium vitae, "musta koira", raskasmielisyys häntä ahditaa." (Kirjallisuuspalsta. Ollia' by Kivimies, Uusi Suomi, No. 289, 25.10.1936, p. 17)

During the Soviet aggression against Finland in World War II, Nuorteva's writing took a patriotic stand. His major targets were the Soviet system, and Politruks and the commissars. Russians were portrayed as morally corrupt and uncivilized people, but he seldom mentioned Stalin or the foreign minister Vyacheslav Molotov. Like other journalists at the Uusi Suomi, Nuorteva did not show interest in criticizing the Third Reich and the persecution of Jews. However, he preserved a distance to Nazism.

In general, Nuorteva's view on human nature was negative. In one causerie from 1940 the Black-Bearded Man concluded that man himself is the missing link between the ape and the man. "Brutal violence is again conquering the honorary place. The soulless masses of brutes may trample humanity and development to their feet." ('Puuttuva rengas,' Uusi Suomi, 8.3.1940, quoted in 'Childlike Masses against True Men of Valour: The Comical Image of the Russians in Finland During The Finnish-Soviet Winter War (1939-1940)' by Vesa Vares, Enemy Images in War Propaganda, edited by Marja Vuorinen, Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing, 2012, p. 82)

With humour as weapon, Nuorteva contributed to the Finnish war effort with such collections as Pisteet lopussa (1941), Vot, iivana (1942), and Vastikekastike 45 jutukkeesta (1943). These books were removed from library shelves when the Continuation War ended in September 1944. From thence on, the city life, human weaknesses, social pretensions of the middle class, modern art, uses of language in newspapers and ordinary speech provided Nuorteva material for his writing. Occasionally his texts took the form of mock theatre play. Many of Olli's causeries have also been adapted to radio.

Despite Nuorteva's right-wing political position, his books enjoyed a wide popularity among all kinds of audiences; even liberals and leftists intellectuals read him. Generally Nuorteva avoided touching topical or political issues. The causeries are peppered with aphorism, witty remarks, and philosophing. "Good stories must always be ended in time. And bad stories must be ended even more in time." ('Tuntipalkalla,' Vahingosta vihastuu: 35 juttua by Olli, illustrated by Toivo Vikstedt, Helsinki: Otava, 1924) "People are more likely to be unhappy. They don't understand happiness." ('Karkauspäivä,' in Peukalokyyti: pakinoita by Olli, illustrated by Erkki Koponen, Helsinki: Otava, p. 66)

Nuorteva once said in an interview that he was a painfully slow writer. Usually he worked out the text in his head before he put anything on paper. The last sentence was the most important.

In 1953 Nuorteva received The State Award, and in 1964 he became a professor h.c. After retiring he said in an interview, that he would choose the same job again, despite being the most devilish in the world. Väinö Nuorteva died in Helsinki on February 2, 1967. His works have been analyzed in academic studies and reprinted several times after his death. In 1990, the Black-Bearded Man, played by Kaarlo Juurela in the title role, appeared in a TV series. Produced by Primetime Production and directed by Hannu Ström, it ran only one season.

Nuorteva was fascinated by breaking the norms of language. His playful deviations became a concept and a yardstick for the following generations of humorous essayists. With a poker-faced seriousness, Olli could emphasize his apparent objectivity and distance by using minute details and numbers: "Yhdistyksen 3,452:sta jäsenestä oli ensimmäisessä kokouksessa läsnä 8, toisessa kokouksessa 9, kolmannessa 33 ja neljännessä 23. Siinä neljännessä kokouksessa valittiin yhdistykselle puheenjohtaja." ('Pieni surullinen tarina' by Olli, Ylioppilaslehti, No. 27, November 26, 1916, p. 320) The verbal somersaults are difficult to translate into other languages, but nevertheless, some of the sketches have appeared in German and Estonian translations.

For further reading: 'Olli,' in Kotimaisia pakinoitsijoita by Vesa Sisättö & Jukka Halme (2013); Satiiri Suomessa by Sari Kivistö & H.K. Riikonen (2012); 'Ridiculing the Demon: The Comical Image of Lazy, Stupid, Ineffective, Helpless, Uncultured Russians During the Winter War 1939-1940 in Finland' by Vesa Vares, in Proceedings of the 9th European Conference on Information Warfare and Security, ed. by Josef Demergis (2010); Olli-bibliografia 1921-1999 by Simo Sjöblom (1999); Ollista Bisquitiin: Ylioppilaslehden pakinat 1913-1968 by Kirsti Manninen (1987); Suomalaista huumoria Ollista Bisquitiin, ed. by Timo Tiusanen (1978, 2nd edition); Verbien monitulkintaisuus Ollin kielessä ja nykysuomessa by Jorma Vuoriniemi (1974); 'Olli, Suomen vaatimattomin nero,' in Kasvoja valonhämystä by Arvi Kivimaa (1974); Ollin kieli nykysuomen kuvastimena: semanttis-interpretatiivi tutkimus by Jorma Vuoriniemi (1973); 'Olli,' in Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: suomalaisten kirjailijain elämäkertoja (1954)

Selected works:

• Mustapartainen mies herättää pahennusta: 32 juttua, 1921 (illustrated by T. Vikstedt)
• Hölmöläiset: Suomen kansan tarinoita Hölmölän väen elämästä ja seikkailuista, (editor)
• Vahingosta vihastuu: 35 juttua, 1924
• Tahtoisin tulla filmitähdeksi ynnä muita koululaisnäytelmiä, 1926
• Hedelmäsuola Pomosin: 35 juttua, 1927 - "Monta on jutun kertojaa, on hyvääkin, mutta kukaan ei meillä vedä vertoja Ollille hänen alallaan. Olli on erinomaisen kekseliäs sanaleikkien laatija, satiiristen pikku ilveilynäytelmien sommittelija, mahdottoman liioittelun mestari." (Onni Tolvanen, in Arvosteleva luettelo, 1927)
• Tohtori Tietovallan aapinen, 1927 (illustrated by T. Vikstedt)
• Herätyskello ja neljä muuta vallatonta näytelmää, 1929
• Pölhölän ja Pöhköläisen seikkailut, 1929-1930 (illustrated by Sven Nyström)
• Häiritty iltarauha: 35 juttua, 1934 (illustrated by G. Paaer)
• Purhopirhiäinen: 37 juttua, 1936
• Paistista päästyä: 41 juttua, 1938 (illustrated by Erkki Koponen)
• Nimittäin tuota noin: 50 valittua juttua kokoelmista "Mustapartainen mies herättää pahennusta", "Vahingosta vihastuu" ja "Hedelmäsuola Pomosin", 1939 (illustrated by T. Vikstedt)
• Hienoa pitää olla, 1941
• Ohimennen, 1941
• Pikku-Kärpänen, 1941 (editor, with Veli Giovanni, Juuri)
• Pisteet lopussa: 42 juttua meikäläisistä, hölmöläisista ja ryssistäkin, 1941 (illustrated by Erkki Koponen)
• Vot, iivana: 29 juttua neuvostoryssistä, 1942 (illustrated by Erkki Koponen)
• Vastikekastike 45 jutukkeesta, 1943 (illustrated by Erkki Koponen)
• Kuusi tusinaa valikoituja juttuja kokoelmista Vahingosta vihastuu, Hedelmäsuola Pomosin, Häiritty iltarauha, Purhopirhiäinen, Paistista päästyä, Pisteet lopussa, 1946
• Puusta tyveen: 38 juttua, 1947
• Rikkoja rokasta: 41 juttua, 1949 (illustrated by Erkki Koponen)
• Herätyskello ja viisi muuta vallatonta näytelmää, 1950
• Harmin paikkoja: pakinoita, 1951 (illustrated by Erkki Koponen)
• Pistetään poskeen: 46 juttua, 1953
• Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää: 25 mustapartaisjuttua, 1954 (illustrated by Erkki Koponen) - "Olli pakinoista on 'Mustapartainen mies' kaikkein riemullisimpia ja kaikkein – tehokkaimpia. Päivälehtipakinoitsijan vaativa tehtävä kasvattajana ja kurittajana on onnistunut Ollilta ehkä parhaiten juuri tämän mainion henkilönsä avulla, jota koskevat parhaat pakinat on koottu tähän niteeseen. 'Mustapartainen mies' on erikoistunut virastokankeuden ja tyhjänaikaisen paperisodan pilkkaajaksi; ja täytyy myöntää, että hän – jättää selvää jälkeä." (Kauko Kula, in Arvosteleva kirjaluettelo 10/1955)
• Törkeätä lievempää: 33 juttua, 1955 (illustrated by Erkki Koponen)
• Viisikymmentä kimpussa: 50 juttua kokoelmista Purhopirhiäinen, Paistista päästyä, Pisteet lopussa, Vastikekastike, Puusta tyveen ja Rikkoja rokasta, 1957 (illustrated by Erkki Koponen)
• Ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen: 25 Niemeläisjuttua, 1958 (illustrated by Erkki Koponen) - "Ollin nuoremmille lukijoille nämä riemulliset niemeläisjututovat varmaan uusia, joten senkin takia on ollut aihetta julkaista niistä oma valikoimansa. On myös kiintoisaa verrata niiden ikään kuin väljempää sommittelutekniikkaa Ollin yleensä niukkaan ja iskevään sanontaan." (Alpo Routasuo, in Arvosteleva kirjaluettelo 3/1959)
• Heipä hei!: pakinoita, 1958 (illustrated by Erkki Koponen)
• Peukalokyyti: pakinoita, 1960 (illustrated by Erkki Koponen) - "Ollin kekseliäisyys näyttää ehtymättömältä, hänen älyllinen vireytensä ja nokkeluutensa pysyvät jatkuvastiteräkunnossa ja hänen sanallinen iskuvoimansa on yhtä tarkkaakuin vuosikymmeniä sitten." (Alpo Routasuo, in Arvosteleva kirjaluettelo 10/1960)
• Estottomia eläimiä: valikoima eläinaiheisia pakikoita, 1961 (illustrated by Erkki Koponen)
• Kokkahuilu: pakinoita, 1962 (illustrated by Erkki Koponen)
• Mustapartainen kärpänen: pakinoita, 1963 (illustrated by Erkki Koponen)
• Valitut teokset 1-2, 1964 (illustrated by Erkki Koponen, Germund Paaer & Toivo Vikstedt)
• Pilkillä pilkkailen: pakinoita, 1965 (illustrated by Erkki Koponen)
• Kui Simson olnuks soomlane, 1969 (Soome keelest tõlk. Harald Lepik; original title: Valitut teokset 1-2) 
  
• Ollin parhaat, 1971 (illustrated by Erkki Koponen)
• Mustapartainen mies herättää pahennusta, 1975 (illustrated by Erkki Koponen, Germund Paaer & Toivo Vikstedt)
• Hölmäläiset: Suomen kansan tarinoita Hölmölän väen elämästä ja seikkailuista, 1983 (editor; illustrated by Heikki Prepula)
• Hyviä tuloksia vähällä vaivalla: sata parasta pakinaa, 1989 (illustrated by Erkki Koponen)
• Fünfunddreissig Satirchen, 1993 (auswahl; übersetzung aus dem Finnischen und Einleitung von Robert Hübner)
• Vastoin ohjeita: toiset sata parasta pakinaa, 1994 (illustrated by Toivo Vikstedt, Germund Paaer & Erkki Koponen)
• Fünfundsiebzig Satirchen, 2003 (auswahl; übersetzung aus dem Finnischen und Einleitung von Robert Hübner)
• Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää, 2013 (näköispainos)
  
• Mustapartainen mies herättää pahennusta: 32 juttua, 2016 (E-kirja; first published in 1921)
• Tahtoisin tulla filmitähdeksi ynnä muita koululaisnäytelmiä, 2019 (Mikkeli: Kansalliskirjasto)